Matkalle kuvataiteisiin minut houkutteli äitini ystävä, keminmaalainen kuvataiteilija ja kuvaamataidon opettaja Liisa Rautiainen. Hän ohjasi minut yläasteikäisenä työväenopiston kuvataidekurssille. Kurssilla käytiin läpi tuolloin jo eläkkeellä olevan Liisan aikanaan omaan opetukseensa sekä työväenopistoille kehittämää moderniin taiteeseen tutustumisen metodia. Siinä opiskellaan eri ismejä tutustuen aikakauden taiteilijoihin, ja jokaisen ismin kohdalla kokeillaan tyyliä omissa teoksissa. En muista, montako kertaa kävin modernin taiteen historian läpi, mutta joka kerta se opetti uutta ja vahvisti halua maalata ja oppia lisää.

Akateemisissa opinnoissa olen sivunnut taidealaa opiskeluaikoinani taidekasvatuksen sivuaineopintojen verran sekä muutaman opintopisteen verran avoimessa korkeakoulussa. Työväenopistojen taidekursseja olen kolunnut läpi synnyinkaupunkini Kemin lisäksi Jyväskylässä ja Vaasassa.

Taideharrastukseni jäi välillä kahdeksikymmeneksi vuodeksi sivuun, kun työt, vanhemmuus ja jatko-opinnot veivät kaiken liikenevän ajan eikä ajoittain tiukka taloudellinen tilannekaan helpottanut asiaa. Vuonna 2020 silloin vielä kotona asuvan, mutta jo täysi-ikäistyneen tyttäreni houkuttelemana lähdin kuvataidekurssille, ja sillä tiellä olen edelleen.