Matkalle kuvataiteisiin minut houkutteli äitini ystävä, keminmaalainen kuvataiteilija ja kuvaamataidon opettaja Liisa Rautiainen. Hän ohjasi minut yläasteikäisenä kotikaupunkini Kemin työväenopiston kuvataidekurssille. Kurssilla käytiin läpi tuolloin jo eläkkeellä olevan Liisan aikanaan omaan opetukseensa sekä työväenopistoille kehittämää moderniin taiteeseen tutustumisen metodia. Siinä opiskellaan eri ismejä tutustuen aikakauden taiteilijoihin, ja jokaisen ismin kohdalla kokeillaan tyyliä omissa teoksissa. En muista, montako kertaa kävin modernin taiteen historian läpi, mutta joka kerta se opetti uutta ja vahvisti halua maalata ja oppia lisää.

Akateemisissa opinnoissa olen sivunnut taidealaa opiskeluaikoinani 1990-luvulla  taidekasvatuksen sivuaineopintojen verran sekä 2000-luvun alussa suoritin piirrustuksessa ja maalauksessa muutaman opintopisteen silloisen Taideteollisen korkeakoulun avoimessa yliopistossa. Työväenopistojen taidekursseja olen kolunnut läpi synnyinkaupunkini Kemin lisäksi Jyväskylässä ja Vaasassa.

Taideharrastukseni jäi välillä kahdeksikymmeneksi vuodeksi sivuun, kun työt, vanhemmuus ja jatko-opinnot veivät kaiken liikenevän ajan eikä ajoittain tiukka taloudellinen tilannekaan helpottanut asiaa. Vuonna 2020 silloin vielä kotona asuvan, mutta jo täysi-ikäistyneen tyttäreni houkuttelemana lähdin hänen kanssaan kuvataidekurssille, ja sillä tiellä olen edelleen.